Mitä matkalta jäi mieleen?:
- Hyvä dialogi opettajien ja oppilaiden välillä
- Projektipainotteisuus opiskelussa, opiskelijoilla suuri vastuu niissä
- Alankomaalaisen koulutusjärjestelmän 12 vuotiaiden koe
- Eläinten hyvinvoinnin huomioon ottaminen etenkin ulkotiloissa
- Alankomaiden tarkka lainsäädäntö eläimiin liittyen (sertifikaatit eri eläintaksonien myynnille), monia heille tuttuja lakeja meillä Suomessa vasta mietitään, ja mietitään, ja....
- Ystävälliset ja rennot ihmiset
Matka Alankomaihin ja Citaverde Collegeen oli antoisa ja hyödyllinen. Kaikki järjestyi hienosti, kiitos erityisesti Tanjalle, Paulille ja Hilleville! Kiitos Odalle ja Clairelle ja muille oppaille monipuolisista esittelyistä ja keskusteluista!
Kiitän mahdollisuudesta osallistua tähän Erasmus-matkaan! Kannustan kaikkia kansainvälistymään.
torstai 20. helmikuuta 2020
torstai 6. helmikuuta 2020
Kohti Suomea
Viimeinen ja samalla matkapäivä Alankomaissa alkaa. Majoitukseni Amsterdamissa...oli riittävä yhdeksi yöksi (jonkinlaista eläintarhaa täälläkin ilmastointikanavissa vilistää...). Aion etsiä ehkä vielä yhden eläinkaupan. Tärkeintä on kuitenkin löytää lelukauppa (tällaisen ohjeistuksen sain kotoa).
Seuraava kuva on eilisillalta Amsterdamin keskustasta.Täällä todella saa varoa pyöräilijöitä ja raitiovaunuraiteita, joihin matkalaukun pyörät ikävästi jäävät jumiin 😏
Palaan vielä myöhemmin loppupäätelmin blogin pariin.
Seuraava kuva on eilisillalta Amsterdamin keskustasta.Täällä todella saa varoa pyöräilijöitä ja raitiovaunuraiteita, joihin matkalaukun pyörät ikävästi jäävät jumiin 😏
 |
| Amsterdam illalla |
keskiviikko 5. helmikuuta 2020
Citaverde College - Maastricht
Jätän Roermondin taakseni matkatakseni matkatavaroineni Maastrichtiin (http://www.maastrichtportal.nl/en/). Jotenkin paikannimi tuntui kovin tutulta (https://www.europarl.europa.eu/about-parliament/fi/in-the-past/the-parliament-and-the-treaties/maastricht-treaty). Massiivisella juna-asemalla minua on vastassa Claire Beunen, joka pahoittelee englannin taitamattomuuttaan turhaan. Lupaan yrittää ymmärtää myös saksaa. En aivan ollut varma, minne olemme menossa, mutta paikan nimi on Boerderij Daalhoeve (https://daalhoeve.nl/) . Kuvailisin sitä urbaaniksi eläintarhan ja kotieläinpihan yhdistelmäksi. Saan kattavan kierroksen tässä opiskelijoiden harjoittelupaikassa, jossa yksityinen yrittäjä ja oppilaitos tekee saumatonta yhteistyötä. Oppaanamme tulee olemaan Martijn Smeets, jolle annankin viimeiset Fazerin siniset, Juhlamokat ja Pantterisalmiakit Hyrian esitteineen.
Näen seuraavia eläinlajeja/-rotuja:
- Hevosia; Falabella
- Aaseja
- Vuohia; lurppakorvainen...?
- Lammas; lammas...
- Sinikelta-ara: koiraspari
- Pöllöjä; eri lajeja
- Ruusukakaduja
- Nautoja; ylämaankarjan pienempi versio?
- Saukkolaji; pariskunta, ei se meidän Lutra lutra
- Alpakoita; hyvin innokkaita
- Kameleita!
- Nelisormimangusteja; iso lauma, ovat kuulemma ärsyttäviä pitää kun koko ajan joku pyrkii vallanvaihtoon
- Piikkisikoja*; kasassa, puolustautuvat kuulemma peruuttamalla piikit ojossa, (poistumme)
- Servaaleja!*; kolmesta naaraasta yksi tiineenä, istuvat kissamaisesti hyllyllä ja venyttelevät vasten pleksilasia
- Maroja!; kunnon lauma näitä jänismäisiä jyrsijöitä poikasineen
- Kapybaroja; maailman suurimpia jyrsijöitä!
- Aavikkokettuja* 💓; kovin ujoja ja vankeudessa ahdistuvia tosin
* näitä en ole ennen ikinä nähnyt, vaikka eläintarhoja olen kierrellyt eri maissa.
Tämä kaikki kerros- ja rivitaloasuntoalueen keskellä, ei ihan normi puisto mielestäni. Lisäksi sisätiloissa puuportaat ruokailutilan yläpuolelle, jossa luentotilat teoriaopinnoille. Alakerrassa vietetään lasten synttäreitä ja viereisessä huoneessa nautitaan hernesoppaa metwurstilla perhelounaaksi. Rehuhuoneessa on kivat puulaatat säiliöiden päällä, oikeasta rehusta ei voi erehtyä. Opiskelijat auttavat karitsaa nisälle ja antavat lisämaitoa ruiskulla. Toisaalla lapioidaan lantaa. Tunnelma on seesteinen ja organisoitu. Ilmaisen, että opiskelijani olisivat varmaankin tästä kovin innoissaan... Saan vastaukseksi: Everything is possible.
Keskustelemme myös sikäläisistä näytöistä verrattuna meidän näyttöihin, ja tutkinnon perusteista, jotka kaikki vaikuttavat perin samanlaisilta heillä ja meillä. Aihe on ehkä hieman pitkästyttävä, joten siirrymme lounaalle. Kerron Suomen strategisista mitoista. Järvien määrä yllättää siinä määrin, etten viitsi kehuskella metsällä...
Keskustelemme myös siitä, että pingviinit, puput ja Bay Watch-pukuiset eivät olleetkaan menossa polttareihin, vaan kyseessä on karnevaali. Se selittää konduktöörin leppoisan suhtautumisen iloitteleviin nuoriin junassa (ei tosin myöskään mitään alkoholinkäyttökieltoa junaopasteissa). Karnevaalia varten on kokonaisia asusteliikkeitä. Horstin koulussa henkilökunta äänestää, ketkä mahtavat olla karnevaalin prinssi ja prinsessa. Valintaa ei tiedä muut, kuin arvoituksellinen valintatoimikunta, ei valittujen perheenjäsenetkään. Valittujen prinssin ja prinsessan ja heidän apureidensa kuvat oli ikuistettu juhlavaan korttiin. Aina kun tulee puhetta karnevaalista, ihmisten silmät säihkyvät. Tapahtuma on selvästi heille ilonaihe. Claire ja Martijn ilahtuvat kuullessaan, että meillä Suomessakin on sentään vappu!
Muita huomioita päivästä:
- Kyllä kannattaa vähän tieteellisiä nimiä muistaa, niin pääsee paremmin jyvälle, mistä lajista puhutaan. Olit Heikki oikeassa!
- Paikallinen pahislaji on villisika (Suomessakin uhka) ja hieman yllättäen Euroopan majava
- Koitan selittää supikoirasta samaa, ja selittää ilveksen taannoisen taantumisen syitä (ja kyllä, lynx on kuin onkin ilves englanniksi (tiet. Lynx lynx)
Päivän päätteeksi saan kyydin keskustaan ja hieman aikaa tutustua Maastrichtiin. Myös Maastrichtissa on melko hiljaista katujen leveyteen ja infrastruktuuriin nähden, on matalasesongin aika. Pidättäydyn soittamasta asemahallin flyygeliä, vaikka siihen flyygelin kyljessä kehotetaankin. Maas-joki virtaa hurjan vuolaana kuljettaen mukanaan vaikka mitä. Yhtä vauhdikkaasti siirryn minäkin kohta Amsterdamiin.
Näen seuraavia eläinlajeja/-rotuja:
- Hevosia; Falabella
- Aaseja
- Vuohia; lurppakorvainen...?
- Lammas; lammas...
- Sinikelta-ara: koiraspari
- Pöllöjä; eri lajeja
- Ruusukakaduja
- Nautoja; ylämaankarjan pienempi versio?
- Saukkolaji; pariskunta, ei se meidän Lutra lutra
- Alpakoita; hyvin innokkaita
- Kameleita!
- Nelisormimangusteja; iso lauma, ovat kuulemma ärsyttäviä pitää kun koko ajan joku pyrkii vallanvaihtoon
- Piikkisikoja*; kasassa, puolustautuvat kuulemma peruuttamalla piikit ojossa, (poistumme)
- Servaaleja!*; kolmesta naaraasta yksi tiineenä, istuvat kissamaisesti hyllyllä ja venyttelevät vasten pleksilasia
- Maroja!; kunnon lauma näitä jänismäisiä jyrsijöitä poikasineen
- Kapybaroja; maailman suurimpia jyrsijöitä!
- Aavikkokettuja* 💓; kovin ujoja ja vankeudessa ahdistuvia tosin
* näitä en ole ennen ikinä nähnyt, vaikka eläintarhoja olen kierrellyt eri maissa.
 |
| Aavikkoketut eli fennekit |
 |
| Vuohia |
 |
| Maraperhe |
Tämä kaikki kerros- ja rivitaloasuntoalueen keskellä, ei ihan normi puisto mielestäni. Lisäksi sisätiloissa puuportaat ruokailutilan yläpuolelle, jossa luentotilat teoriaopinnoille. Alakerrassa vietetään lasten synttäreitä ja viereisessä huoneessa nautitaan hernesoppaa metwurstilla perhelounaaksi. Rehuhuoneessa on kivat puulaatat säiliöiden päällä, oikeasta rehusta ei voi erehtyä. Opiskelijat auttavat karitsaa nisälle ja antavat lisämaitoa ruiskulla. Toisaalla lapioidaan lantaa. Tunnelma on seesteinen ja organisoitu. Ilmaisen, että opiskelijani olisivat varmaankin tästä kovin innoissaan... Saan vastaukseksi: Everything is possible.
Keskustelemme myös sikäläisistä näytöistä verrattuna meidän näyttöihin, ja tutkinnon perusteista, jotka kaikki vaikuttavat perin samanlaisilta heillä ja meillä. Aihe on ehkä hieman pitkästyttävä, joten siirrymme lounaalle. Kerron Suomen strategisista mitoista. Järvien määrä yllättää siinä määrin, etten viitsi kehuskella metsällä...
Keskustelemme myös siitä, että pingviinit, puput ja Bay Watch-pukuiset eivät olleetkaan menossa polttareihin, vaan kyseessä on karnevaali. Se selittää konduktöörin leppoisan suhtautumisen iloitteleviin nuoriin junassa (ei tosin myöskään mitään alkoholinkäyttökieltoa junaopasteissa). Karnevaalia varten on kokonaisia asusteliikkeitä. Horstin koulussa henkilökunta äänestää, ketkä mahtavat olla karnevaalin prinssi ja prinsessa. Valintaa ei tiedä muut, kuin arvoituksellinen valintatoimikunta, ei valittujen perheenjäsenetkään. Valittujen prinssin ja prinsessan ja heidän apureidensa kuvat oli ikuistettu juhlavaan korttiin. Aina kun tulee puhetta karnevaalista, ihmisten silmät säihkyvät. Tapahtuma on selvästi heille ilonaihe. Claire ja Martijn ilahtuvat kuullessaan, että meillä Suomessakin on sentään vappu!
 |
| Karnevaali teemaa näkee kaikkialla |
Muita huomioita päivästä:
- Kyllä kannattaa vähän tieteellisiä nimiä muistaa, niin pääsee paremmin jyvälle, mistä lajista puhutaan. Olit Heikki oikeassa!
- Paikallinen pahislaji on villisika (Suomessakin uhka) ja hieman yllättäen Euroopan majava
- Koitan selittää supikoirasta samaa, ja selittää ilveksen taannoisen taantumisen syitä (ja kyllä, lynx on kuin onkin ilves englanniksi (tiet. Lynx lynx)
Päivän päätteeksi saan kyydin keskustaan ja hieman aikaa tutustua Maastrichtiin. Myös Maastrichtissa on melko hiljaista katujen leveyteen ja infrastruktuuriin nähden, on matalasesongin aika. Pidättäydyn soittamasta asemahallin flyygeliä, vaikka siihen flyygelin kyljessä kehotetaankin. Maas-joki virtaa hurjan vuolaana kuljettaen mukanaan vaikka mitä. Yhtä vauhdikkaasti siirryn minäkin kohta Amsterdamiin.
 |
| Maas-joki ja jokilaivoja |
tiistai 4. helmikuuta 2020
Citaverde College - Horst
Nipin napin ehtien junanvaihtoon ja pääteasemalle Horst-Sevenum. Minua on vastassa yksikön kv-vastaava Oda van Deursen. Tunnelma on välittömästi välitön! Horst-alueen maatalouteen ja eläimiin keskittyvä yksikkö on pieni, kuulemani mukaan hyvä esim. ennen kiusatuille tai muuten pientä yksikköä tarvitseville nuorille.
Muita keskustelunaiheitamme päivän mittaan ovat:
- perhevapaamahdollisuudet, noin 10 viikon äitiysloma, koululaisilla after school, työaikaa mahdollista lyhentää
- opettajien kellokortti/työaika/etätyö, valtio kannustaa etätyöhön, jotta ruuhkat helpottaisivat
- opiskelijoiden huumeidenkäyttö (Horstissa ei tätä ongelmaa juurikaan, toisin kuin isoissa kaupungeissa)
- lietesäiliöiden vaarat (kuolemantapauksia ollut lähiseudulla)
- polkupyöräilijöiden kypärättömyys ja vauhti Alankomaissa (kenelläkään ei kypärää, eikä pipoa)
- opiskelijoiden hakeutuminen mieluummin kv-asioissa esim. Ruotsiin tai Tanskaan kielen helppouden vuoksi, tai Malagan aurinkoon. Suomen haasteena siis kieli ja sää...
- jokaisen Alankomaalaisen tulee ottaa vakuutus sairastumisen varalta
- opintolaina on ainoa tukimuoto ainakin yliopistotasolla
- puukenkien käyttö, joillakin turvakenkinä (?), eivätkö ne ole nilkoille vaaraksi?
- tulppaanit eivät ole Alankomaalainen juttu alun perin (Turkista?)
- tulppaanipellot lähinnä Amsterdamin seudulla tyypillisiä keväällä, ja niistä saadaan myyntiin sipulit
- tietokone-expertit ovat tärkeässä roolissa heilläkin
Illemmalla huomaan, että myös Alankomaiden junaliikenne voi takkuilla. Juna pitää asiaankuulumatonta ääntä, joten hylkäämme sen. Tyynesti uutta junaa odottavat älypuhelimiinsa hautautuneet alankomaalaiset osoittautuvat avuliaiksi tulkatessaan minulle tilannetta.
Huomenna Maastrichtiin. Saan huomisen ohjelman klo 23.15. Keskeytän bloggauksen tältä erää ilman kuvia. Lisäilen niitä myöhemmin.
Näen ja kuulen paljon. Ensimmäinen kohteemme on eläinten hyvinvointiin ja kestävään tuotantoon huomiota kiinnittävä kanala Kipster (https://www.kipster.farm/). Toiminnastaan ylpeä yritys tuottaa munia ja lihaa Lidlille. Vierailija pääsee näkemään kanalan sisältä ja ulkoa. Kanoilla on kolme osastoa, luonnonorsia, vapaa pääsy ulkopihalle päivällä, oviläpällä varustetut pesät ovimattotyyppisellä muovipohjalla, kuopimismateriaalia... Sulkapeitteen kehnoa tilaa selitetään infotauluissa johtuvaksi tilapäisestä ravinnon laadun heikkoudesta. Kaverin nokkimista on havaittavissa. Vierailija näkee munien siirtymisen pesiltä aina pakkaamoon asti. Esimerkillistä tuotannon läpinäkyvyyttä! Kukkopoikien annetaan myös kasvaa 17 viikkoisiksi, jonka jälkeen ne hyödynnetään lihaksi.
 |
| Kipsterin kanala |
 |
| Kipsterin kanala |
Siirrymme uudenhohtoiselle koulualueelle. Pääsen tarkkailemaan kissan sterilisaatiota lähietäisyydeltä. Eläinlääkäriä ei haittaa spontaani havainnointitilanne. Tänne vaan! Katsoin parhaimmaksi pysyä takavasemmalla ettei ala heikottaa… Opiskelijat harjoittelevat tällä omalla yleisimpiä leikkauksia ja toimenpiteitä tekevällä klinikalla eläinlääkärin apulaisina ja ovat erittäin tyytyväisiä toimintaan. Opiskelijoilla ja henkilökunnalla on omia koiria mukana (ihan niin kuin meillä Uudenmaankatu 249:ssäkin).
Opiskelijat opiskelevat myös pieneläinten hoitoa. Terraariot ovat osittain teoriatiloissa, osittain erillään ja ne jatkuvat myös ulkorakennuksissa. Näen unikeon, duprasin (rasvahäntägerbiili), leopardigekkoja parittain pidettyinä, undulaatteja 5 asteen lämpötilassa ulkohäkissä (viihtyvät mainiosti!), ja mm. mahtavan kanitarhan, jossa ilmastointiputkista on tehty valmiit tunnelit kukkulan alle ja pääsy luukulla varustettuun pesään! Aivan mahtava, lajinmukaista käyttäytymistä mahdollistava idea! Kalkkunoita, kanoja, hevonen, vuohia, lampaita - mutta ei yhtään nautaa!
 |
| Duprasi tarkkailuastiassa |
 |
| (Selvitän henkilön nimen) Kaniaitaus kaivautumismahdollisuudella ja pesällä. |
Opiskelijoiden opintoihin kuuluu mm. projekti, jossa heidän on itse ostettava puhdasrotuisia pieneläimiä (esim. hiiriä), he tutustuvat ominaisuuksien periytymiseen ja lisäännyttävät eläimiä, tekevät raportin, ja lopuksi myyvät eläimet pois. Tämä aika itsenäinen projektipainotteinen ja monta alaa yhdistävä työskentelytapa toistui sekä Roermondin että Horstin yksiköiden opetustavassa.
Näen myös hulppeita kasvihuoneita, joihin on yhdistetty teoriaopetustilat.
Opettajainhuoneessa keskustelen monien henkilökuntaan kuuluvien kanssa. Monet ovat käyneet Mikkelissä! Eräs mies kertoo mielenkiintoisia asioita Alankomaiden eläimiä koskevasta lainsäädännöstä;
- Eläinkaupassa pitää ainakin yhdellä henkilöllä olla sertifikaatti erikseen jokaiselle myymälleen eläinryhmälle: lintusertifikaatti, kala/akvaariosertifikaatti, piennisäkässertifikaatti, "herppisertifikaatti" (matelijat, sammakkoeläimet, selkärangattomat), koira/kissasertifikaatti. Näitä sertifikaatteja opiskelijat tekevät opintojen aikana!
- Laissa on määrätty, että ostajalle annetaan ohjeet eläinten hoitoon
- On olemassa lista lajeista, joita ylipäänsä saa pitää lemmikkeinä
Huom! Tätä kaikkea on ollut käsittääkseni esillä kun Suomen uutta eläinsuojelulakia valmistellaan.
- perhevapaamahdollisuudet, noin 10 viikon äitiysloma, koululaisilla after school, työaikaa mahdollista lyhentää
- opettajien kellokortti/työaika/etätyö, valtio kannustaa etätyöhön, jotta ruuhkat helpottaisivat
- opiskelijoiden huumeidenkäyttö (Horstissa ei tätä ongelmaa juurikaan, toisin kuin isoissa kaupungeissa)
- lietesäiliöiden vaarat (kuolemantapauksia ollut lähiseudulla)
- polkupyöräilijöiden kypärättömyys ja vauhti Alankomaissa (kenelläkään ei kypärää, eikä pipoa)
- opiskelijoiden hakeutuminen mieluummin kv-asioissa esim. Ruotsiin tai Tanskaan kielen helppouden vuoksi, tai Malagan aurinkoon. Suomen haasteena siis kieli ja sää...
- jokaisen Alankomaalaisen tulee ottaa vakuutus sairastumisen varalta
- opintolaina on ainoa tukimuoto ainakin yliopistotasolla
- puukenkien käyttö, joillakin turvakenkinä (?), eivätkö ne ole nilkoille vaaraksi?
- tulppaanit eivät ole Alankomaalainen juttu alun perin (Turkista?)
- tulppaanipellot lähinnä Amsterdamin seudulla tyypillisiä keväällä, ja niistä saadaan myyntiin sipulit
- tietokone-expertit ovat tärkeässä roolissa heilläkin
Illemmalla huomaan, että myös Alankomaiden junaliikenne voi takkuilla. Juna pitää asiaankuulumatonta ääntä, joten hylkäämme sen. Tyynesti uutta junaa odottavat älypuhelimiinsa hautautuneet alankomaalaiset osoittautuvat avuliaiksi tulkatessaan minulle tilannetta.
Huomenna Maastrichtiin. Saan huomisen ohjelman klo 23.15. Keskeytän bloggauksen tältä erää ilman kuvia. Lisäilen niitä myöhemmin.
maanantai 3. helmikuuta 2020
Citaverde College - Roermond
Maukkaan aamiaisen siivittämänä saan Paul Woltersilta pyöräileviä nuoria väistellen kyydin "Vihreän kaupungin", Citaverde Collegen, Roermondin yksikköön. Päivän ohjelma elää päivän mittaan, joten tylsää hetkeä ei tule.
Koulurakennus on laaja, betoniseinäinen, värikäs ja eläväinen. Oleskeluaulan ja opettajainhuoneen tunnelma on peruskoulumaailmasta tutunoloinen. Opinkin, että koulu itse asiassa onkin kaksi koulua, joista toinen on 12-16(-18) vuotiaille ja toinen aikuisopiskelijoille (18 v ja yli). Kuulen, että tämä kahtiajako ei ole ollut täysin ongelmatonta.
Ensimmäiset tunnit vietän 13 vuotiaiden kestävän kehityksen tunneilla. Ihailen opettajan pedagogista silmää, hienosti rytmitettyä opetusta, oppilaiden osallistamista (oppilas tulee kärppänä lisäämään taululle sanoja) ja ennen kaikkea opettajan ja oppilaiden välitöntä vuorovaikutusta (kaikki ovat mukana, uskalletaan puhua ja koko ajan on ope-oppilas-dialogia)! Opettaja tauottaa teoriaa päästämällä opiskelijat hoitamaan pieneläimiä viereiseen hoitotilaan. Minua hyödynnetään englanninkielen tenttaajana :) Opiskelijat käsittelevät luontevasti myskikilpikonnaa, sinsilloja, viljakäärmeitä ja puhdistavat kanin pitopaikkaa.
Saan kuulla, että mm. tarkempi teoriatieto eläimistä ja eläinten sukupuolen tunnistaminen eivät kuulu vielä opiskelijoiden osaamiseen, se tulee vasta tulevina vuosina. Jos tulee, sillä suuri osa näistä opiskelijoista aikoo isona kuitenkin tehdä jotain aivan muuta.
Muutama, mutta ei läheskään tyhjentävä, sana Alankomaalaisesta koulutusjärjestelmästä:
4v-12v peruskoulutus
12- vuotiaana suuri koe, jonka arvosana vaikuttaa tulevaisuuden opintonäkymiin ja tasoon
12 v --> edetään tietyllä kokeen osoittamalla alalla ja tasolla (esim. Citaverdessä yleissivistäviä aineita ja mm. kotitaloutta, hevosasioita, pieneläinten hoitoa), mahdollisuus edetä tasoilla
Aikuispuolella (>18v) ollaan (Roermondin yksikössä ainakin) 1 päivä viikossa teoriatunneilla, 5 päivää oppisopimustyyppisessä työssä.
Jatkan opehuoneen kahviautomaatin kautta aikuispuolen hevosteorialuennoille kuulemaan hyvin tarkkaa tietoa hevosten jalkaterveydestä ja virheasennoista. Edelleen opiskelijoiden ja opettajan vuorovaikutus on silmiinpistävän välitöntä. Opettaja puuttuu silti välittömästi pienimpäänkin asiaankuulumattomaan keskusteluun ja omaa vahvan auktoriteetin. Teorian jälkeen seuraa minitentti, joka tehdään kuuliaisesti.
Seuraava tunti jatkaa hevosteemaa pienten esitysten muodossa. Opiskelijoita jännittää. Myöhemmin minulta kysytään, onko Suomessa omaa hevosrotua. Näytän kuvaa suomenhevosesta - ihastelevat oppilaat tahtovat Suomeen!
Lounaaseen mennessä/lounaalla opin mm. seuraavaa:
- Opiskelijat tuovat omat eväänsä kouluun; vain omenat ja päärynät tulevat koulun puolesta
- Citaverde on valtion omistama, kuten suurin osa Alankomaiden oppilaitoksista
- Opiskelijat tulevat kouluun vain tietyltä ympäröivältä alueelta
- Aikuisille koulutus maksaa n. 1100e/vuosi
- Opiskelijat saavat ilmaisen matkustuskortin joko toimii joko viikonloppuisin tai viikolla
- Muita kustannuksia kertyy mm. työvaatteista, -jalkineista, e-kirjoista, pakollisista hevoskilpailukustannuksista, 2-3 omasta hevosesta (!)...
- Kampusaluetta ollaan tulevina vuosina uudistamassa, nyt jo osa koulurakennuksesta on poistettu käytöstä energiansäästösyistä (väestön syntyvyys vähenee heilläkin)
- Kodeissa Alankomaissa kierrätetään, mutta koululla kierrätys on rajallista
- ItsLearning näytti olevan jossain määrin käytössä heilläkin
Päivän viimeiset luennot vietän pitkäaikaisen kilparatsastajan Jan Motmansin luennolla hevosen luustoteoriaan tutustuen. Tieteellisten nimien tuntemus ja saksan ja englannin kielen häivähdykset auttavat arvaamaan, mistä suurin piirtein puhutaan.
Saan myös mukavan tilaisuuden kertoa Suomen koulutusjärjestelmästä ja ammatillisesta koulutuksesta opiskelijoille. Olin varautunut Tanjan ja minun yhteisillä, lopulta 58-diaisilla powerpoint sulkeisilla, mutta päädyin esittämään asia yhdellä tussilla ja fläppitaululla.
Huolimatta piirtämästäni ilmeisen kaninmuotoisesta suomineidosta, uskon tulleeni ymmärretyksi. (Iltapäivällä opiskelijat intoutuivat lisäämään kuvaan hieman dramatiikkaa...) Myös tieto ilmaisesta aamiaisesta, lounaasta ja päivällisestä meillä Hyvinkäällä, herätti opiskelijoissa tunteita...
Opin jälleen uutta:
- (Aikuis)opiskelijat tekevät käytäntöpainotteisia kokeita (kuten näyttö meillä) jossa kysellään myös teoriaa
- Koe saattaa olla esim. tapahtuman järjestämistä (suuria kansainvälisiä hevoskilpailuja!) kaikkine käytännönjärjestelyineen ja laskelmineen
- Opettajan TULISI vierailla työpaikalla (yleensä oppisopimustyyppinen, saavat palkkaa) kahdesti vuodessa
- Arvioijina aina työelämän edustaja ja opettaja
- Arviointiasteikko 1-10, ja 5,5(?) pitää saada läpäistäkseen kokeen
Päivän päätteeksi Paul vie minut käymään "Garden santassa", jossa myydään lähes kaikkea sisustuksesta, kasveista, eläimiin ja eläinten tarvikkeisiin. Kompleksiin kuuluu myös eläinlääkäri, trimmaus- ja hoitopalveluita.
 |
| Citaverde Collegen mainos |
Koulurakennus on laaja, betoniseinäinen, värikäs ja eläväinen. Oleskeluaulan ja opettajainhuoneen tunnelma on peruskoulumaailmasta tutunoloinen. Opinkin, että koulu itse asiassa onkin kaksi koulua, joista toinen on 12-16(-18) vuotiaille ja toinen aikuisopiskelijoille (18 v ja yli). Kuulen, että tämä kahtiajako ei ole ollut täysin ongelmatonta.
 |
| Hyvää huomenta opiskelijat! |
 |
Myskikilpikonnan tarkkailua
|
 |
| Hamsteriterraarioita alla, yllä seeprapeippoja |
Muutama, mutta ei läheskään tyhjentävä, sana Alankomaalaisesta koulutusjärjestelmästä:
4v-12v peruskoulutus
12- vuotiaana suuri koe, jonka arvosana vaikuttaa tulevaisuuden opintonäkymiin ja tasoon
12 v --> edetään tietyllä kokeen osoittamalla alalla ja tasolla (esim. Citaverdessä yleissivistäviä aineita ja mm. kotitaloutta, hevosasioita, pieneläinten hoitoa), mahdollisuus edetä tasoilla
Aikuispuolella (>18v) ollaan (Roermondin yksikössä ainakin) 1 päivä viikossa teoriatunneilla, 5 päivää oppisopimustyyppisessä työssä.
Jatkan opehuoneen kahviautomaatin kautta aikuispuolen hevosteorialuennoille kuulemaan hyvin tarkkaa tietoa hevosten jalkaterveydestä ja virheasennoista. Edelleen opiskelijoiden ja opettajan vuorovaikutus on silmiinpistävän välitöntä. Opettaja puuttuu silti välittömästi pienimpäänkin asiaankuulumattomaan keskusteluun ja omaa vahvan auktoriteetin. Teorian jälkeen seuraa minitentti, joka tehdään kuuliaisesti.
 |
| Aikuisopiskelijoita hevosteoriatunnilla |
Lounaaseen mennessä/lounaalla opin mm. seuraavaa:
- Opiskelijat tuovat omat eväänsä kouluun; vain omenat ja päärynät tulevat koulun puolesta
- Citaverde on valtion omistama, kuten suurin osa Alankomaiden oppilaitoksista
- Opiskelijat tulevat kouluun vain tietyltä ympäröivältä alueelta
- Aikuisille koulutus maksaa n. 1100e/vuosi
- Opiskelijat saavat ilmaisen matkustuskortin joko toimii joko viikonloppuisin tai viikolla
- Muita kustannuksia kertyy mm. työvaatteista, -jalkineista, e-kirjoista, pakollisista hevoskilpailukustannuksista, 2-3 omasta hevosesta (!)...
- Kampusaluetta ollaan tulevina vuosina uudistamassa, nyt jo osa koulurakennuksesta on poistettu käytöstä energiansäästösyistä (väestön syntyvyys vähenee heilläkin)
- Kodeissa Alankomaissa kierrätetään, mutta koululla kierrätys on rajallista
- ItsLearning näytti olevan jossain määrin käytössä heilläkin
Päivän viimeiset luennot vietän pitkäaikaisen kilparatsastajan Jan Motmansin luennolla hevosen luustoteoriaan tutustuen. Tieteellisten nimien tuntemus ja saksan ja englannin kielen häivähdykset auttavat arvaamaan, mistä suurin piirtein puhutaan.
 |
| Opettaja Jan Motmans opettamassa hevosen anatomiaa |
 |
| Suomen koulutusjärjestelmätietoa esittelemässä |
Opin jälleen uutta:
- (Aikuis)opiskelijat tekevät käytäntöpainotteisia kokeita (kuten näyttö meillä) jossa kysellään myös teoriaa
- Koe saattaa olla esim. tapahtuman järjestämistä (suuria kansainvälisiä hevoskilpailuja!) kaikkine käytännönjärjestelyineen ja laskelmineen
- Opettajan TULISI vierailla työpaikalla (yleensä oppisopimustyyppinen, saavat palkkaa) kahdesti vuodessa
- Arvioijina aina työelämän edustaja ja opettaja
- Arviointiasteikko 1-10, ja 5,5(?) pitää saada läpäistäkseen kokeen
Päivän päätteeksi Paul vie minut käymään "Garden santassa", jossa myydään lähes kaikkea sisustuksesta, kasveista, eläimiin ja eläinten tarvikkeisiin. Kompleksiin kuuluu myös eläinlääkäri, trimmaus- ja hoitopalveluita.
 |
| Paul Wolters Garden santassa |
Matkalla Alankomaihin
 |
| Helsinki-Vantaa ja Finnairin suora lento ajallaan |
 |
| Kaksikerroksinen Intercity |
 |
Amsterdam - Roermond intercity-junassa
|
Roermond näyttäytyy kauniina mutta melko hiljaisena tähän vuodenaikaan. Majoitukseni B&B Willem II:ssa osoittautuu mainioksi valinnaksi keskeisen sijaintinsa, erinomaisen aamiaisensa, ystävällisen henkilökuntansa ja ilmaisen kahviautomaattitarjontansa johdosta.
 |
| Henkilökohtainen tervehdys huoneessa💓 |
 |
| Aamiaishuone B&B Willem II:ssa |
Maanantai 3.2.2020
- Citaverde Collegen Roermondin yksikköön tutustumista
- Erilaisia hevosaiheisia luentoja, teoriaa, luentoja, nuoria ja aikuisia
- Mahdollinen matelijakauppakäynti
Tiistai 4.2.2020
- Horst: Citaverden maatalous-yksikköön tutustumista paikallisen kansainvälisyysvastaavan Oda van Deursenin johdolla
Keskiviikko 5.2.2020
- Maastricht; Citaverden yksikköön tutustumista klo 10 alkaen
- Juna illalla Maastrichtista Amsterdamiin
Torstai 6.2.2020
- Tutustumista omatoimisesti Amsterdamiin
- Lento kotiin
Tilaa:
Kommentit (Atom)